Kyllä taas planeetta Alkoholilla nauretaan

Jossain on planeetta, jonka suomenkielinen nimi on Alkoholi. En tiedä tarkalleen, missä se sijaitsee. Ehkä jossain kaukana, ehkä kiusallisenkin lähellä. Alkoholin asukeilla on yksi tehtävä: ohjailla Telluksen ihmisten alkoholinkäyttöä. Jokaiselle Maan asukkaalle on oma symbolinsa, esikuvaansa korostuneen negatiivisesti muistuttava voodoonukke, jota tökitään toistuvasti alkoholin pistimellä. Jos täällä Maassa oikein tarkasti katsoo, voi peilin kautta nähdä oman nukkensa. Joku kiltti läheinenkin voi tämän peilin ovelasti eteen laittaa. Tai sitten sen voi nähdä välähdyksenä unessa tai valokuvassa.
Miltä minun voodoonukkeni näyttää nyt? Se on väsynyt, löysä, pömppömahainen, silmistään joka päivä sameneva, ahdistunut, innoton ja iloton. Siihen pumpataan alkoholia tasaisin väliajoin. Tissutellen ja tasoitellen. Aikoinaan alkoholin annostelun yhteydessä siihen pumpattiin myös hyvänolon tunnetta, itsevarmuutta ja intoa. Nyt nämä hyödykkeet on jätetty annoksesta pois ja korvattu tujauksella ahdistuneisuutta. Bonusta planeetan virkamiehille.

Takaisin Telluksella. Ehkä on tosiaan aika tarkastella kriittisesti alkoholinkäyttöään, kun fantasiat ovat tällä tasolla. En ole alkoholin suurkuluttaja terveysjärjestöjen mittareilla mitattuna, mutta milloinpa mikään muu mittari, kuin oma olo olisi ollut osuvampi. Olo on, että alkoholi määrittää elämää, tekee minusta vapaaehtoisen orjan. Joudun toistuvasti miettimään, voinko mennä paikasta toiseen autolla, voinko varata joogatuntia aamuksi, miten sommittelen aikatauluni riippuen vaatiiko toiminta selvyyttä vai sopiiko olla vaikutuksen alaisena, jaksanko, pystynkö, ehdinkö – valta on alkoholilla, ja se ärsyttää.

Mitä, jos kokeilisin – ihan vaan kokeilisin elämää ilman alkoholia? Täytyy katsoa kalenterista. Onko nyt hyvä hetki lopettaa juominen? On tulossa kaikenlaisia matkoja, tärkeitä keikkoja, kiertueita, tapaamisia ystävien kanssa, vapaapäiviä, vappu, kevät, kesä, asuntokaupat, levynjulkkarit, häät, hautajaiset, maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai, lauantai ja sunnuntai. Hetkinen, miten näistä kaikista selviää ilman alkoholia? Miten juhlistetaan ja ollaan läsnä ilman alkoholia? Tipattomuus meinaa hävettää. Havittelenko trendikkyyttä? Vai perustuuko ihmissuhteet sitten kuitenkaan ihan oikeille arvoille?

Joskus alkoholin nauttiminen aiheutti hyvää oloa, ainakin nousuhumalaa. Nuorempana se oli myös tapa tulla osaksi porukkaa, saada hyväksyntää, verkostoitua. Jo kotona sanottiin, että minulla on hyvä viinapää, ylpeyden aihe. Soittajalle soppaa, ei syljetty lasiin. Nykyään alkoholi ei meinaa hyvällä tahdollakaan aiheuttaa muuta kuin harmia. Ahdistusta, joka aiheuttaa bonuksena masentuneisuutta, alakuloa, ihmissuhdeongelmia, paino-ongelmia, epärealistisia ajatuksia ja yleistä synkkyyttä. Alemmuuden tunteen lisäämiseen alkoholi on myös oiva lääke. Alkoholia ei varmasti yksinään voi pitää syypäänä kaikkeen, mutta jospa kokeilisin – ihan vaan kokeilisin, muuttuuko elämänlaatu. Olen siinä onnellisessa asemassa, että voin itse tehdä päätöksen. Olen vielä orja omasta vapaasta tahdostani. Kenenkään ei tarvitse rohkaistua pakottamaan minua katkolle. Jos laatu ei merkittävästi parane, palaan viinien ja juustojen ääreen ja keksin jotain muuta.

Traagista on, että tätä päätöstä täytyy, lähinnä itselleen, tällä tavalla perustella kovaan ääneen. Huippu-uimari teki rohkean ratkaisun ja kertoi olevansa homoseksuaali. Ylimääräinen stressitekijä on poissa, ja nyt voi vapaammin keskittää voimansa urheiluun. Alkoholin jättäminen antanee myös tilaa ja voimaa. Yksi asia vähemmän mietittävänä. On tämä erikoista touhua – kaikenlaista joutuu ihminen perustelemaan, todistelemaan ja uutisoimaan.

Ja kyllä siellä planeetta Alkoholilla taas nauretaan, kun yksi orja tuli esiin rimpuilemaan riippuvuutensa kanssa. Katsotaan, kuinka kauan kestää tässä ihmiskokeessa. Niin, se kesto? Ihan pari viikkoa ei taida riittää. Miten olisi ensin kesän alkuun. Päivä kerrallaan.

Rakas alkoholi, ystävyytemme on nyt katkolla.